Iranialaisohjaaja Jafar Panahin tänä vuonna Kultaisen palmun voittanutta elokuvaa olisi ollut vaikea päihittää. Se on hyvä, mutta elokuva-ala on huomioinut myös siihen liittyvän traagisen taustatarinan. Hän on vasta viime aikoina saanut luvan matkustaa vapauduttuaan vankilasta vuonna 2023 – nälkälakon jälkeen. Panahi tuomittiin vankilaan vuonna 2010 ja häneltä kiellettiin elokuvien tekeminen. Palkinto meni myös sinnikkyydelle.
– Kaikki palkinnot ovat ilon ja onnen lähteitä. Varsinkin kun niiden takana on paljon työtä. Luotan työryhmääni ja olen iloinen, että pystyin olemaan myös heidän luottamuksensa arvoinen, Panahi totesi vastaanotettuaan palkinnon.
– Iranilaisen elokuvan tekijät ovat joutuneet taistelemaan tämän eteen. Kollegani ovat joutuneet työskentelemään vieläkin rankemmissa olosuhteissa, mutta niin monet ihmiset ovat jo aikaisemmin luoneet perustaa ja auttaneet meitä. He jatkavat tällä polulla, sillä mikään valta ei voi pysäyttää heitä.
It Was Just an Accident on kammottava ja absurdin hauska. Se kertoo ihmisistä, jotka yrittävät tehdä selkoa siitä, onko heidän kohtaamansa – ja vangitsemansa – mies se hirviö, joka kidutti heitä vankilassa. Yhdessä vaiheessa yritetään elävältä hautaamista niin surkuhupaisasti, että Coenin veljekset olisivat taatusti arvostaneet sitä. Mutta mukana on myös paljon tuskaa. Se on kuvattu Iranissa salaa, tietysti, ja mukana on huivittomia naisia. Se kertoo Iranista, mutta trauma ja kosto ovat myös sanoja, jotka kaikki ymmärtävät.
– Kaikkialla on ongelmia. Diktaattoreita, sotia. Kärsimys on jotain, jonka me kaikki jaamme. Ja kyllä, puhun siitä elokuvissani. Kysymme jatkovasti: Jatkuuko tämä väkivalta. Toivon, että sille tulee loppu jonain päivänä.
– Olen saanut paljon viestejä eri ihmisiltä. En tajunnut, että elokuva olisi niin tärkeä monille nuorille tekijöille. Se on läikähdys toivoa kaikille.
Panahille itselleen ”tärkeintä on cinema”.
– Vuodatamme sydänvertamme elokuviimme. Teimme mitä meidän piti, minkä tunsimme välttämättömäksi tehdä. Tähän vaikutti moni kokemamme asia, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Panahillekin tuli tutuksi pieni selli, jossa ”tuskin mahtui makaamaan tai kävelemään. Hänen silmänsä sidottiin ja häntä kuulusteltiin jopa kahdeksan tuntia päivässä.
On mahdotonta olla ajattelematta sitä, kun Binoche julistaa hänet voittajaksi. Panahi vain istuu tuolissaan, aurinkolasien takana, kun kaikki ympärillä taputtavat. Hänen oli tarkoitus olla vuoden 2010 juryssä, kun hänet vangittiin. Binoche, joka silloin voitti näyttelijäpalkinnon Abbas Kiarostamin elokuvasta Iltapäivä Toscanassa, piteli kylttiä, jossa oli Panahin nimi. Nyt hän luovuttaa hänelle palkinnon. Voiko ympyrä sulkeutua paremmin.
– Tärkeintä tällä hetkellä on maamme ja vapauden saaminen siellä. Kenenkään ei kuuluisi kertoa meille millaisia vaatteita käyttää, mitä tehdä ja mitä ei tehdä, Panahi toteaa.
Myöhemmin hän ilmoittaa aikovansa palata Iraniin. Tämän vuoden Cannesin tulokset ovat ehkä ”tylsiä” tai ainakan ennalta-arvattavia, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi osuneet oikeaan.
Marta Bałaga
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
